Näytetään tekstit, joissa on tunniste scifi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste scifi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. tammikuuta 2025

Ninni Swan: Lilyn puutarha

Ninni Swanin Lilyn puutarha tuli syksyllä vastaan instagramissa ja kiinnostuin heti niin paljon, että kävin lataamassa kyseisen teoksen itselleni lukua odottamaan hänen kotisivuiltaan. Swanilla on muitakin mielenkiintoisia omakustanne kirjoja, jotka ainakin itselläni odottavat vielä lukuvuoroaan. 

Teos on itsessään mielenkiintoinen. Ajatus siitä, että maapallon tila on mennyt sellaiseksi, että ihmisten on pakko muuttaa muualle, jotta maapallosta voidaan tehdä museo, on mielenkiintoinen ja kiehtova. Ajatus siitä, että ihminen on saattanut maapallon sellaiseen tilaan, että päätyvät lähtemään planeetalta jollekin toiselle jättäen maapallon toipumaan. Tämä herätää itsessäni jotain. Ehkä vähän surua siitä, millainen ihminen on, mutta samalla myös toivoa siitä, että ihminen havahtuu ja yrittää muuttaa suuntaan ja yrittää pelastaa vielä sen mitä ehkä pelastettavissa on. 

Lilyn puutarha -teos ei kuitenkaan pohdi maapallon tilaa vaan pureutuu taiteen mysteerien alkujuurelle. Teoksen kaksi erillistä aikakautta tuo omat juonen käänteensä, mutta juuri se katsaus menneeseen oli mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi ja ehkä myös paremmin kirjoitettu kuin teoksen perusaika. 

Kaiken kaikkiaan Ninni Swanin tapa kirjoittaa on mielenkiintoinen. Kirjan nykyaika eli meidän tulevaisuus ja siihen yhdistyvä meidän historia on mielekäs ja toimiva kompo, joka imaisee mukaansa.

Kirjan takakansi:
"Maapallosta on tehty museo. Kutsu Bellemoren konjakkitalolle aloittaa matkan vuoteen 1931.
Kirjailija Blanche Lancet kutsutaan kesäksi Bellemoren konjakkitalolle, Ranskan Cognacin kylään, jossa Viraston historiantallentajat puurtavat ikuisuusprojektin parissa konservoiden historiaa. Utelias kirjailija pakkaa laukkunsa ja matkustaa teini-ikäiset lapset ja kissa mukanaan Museoplaneetalle, vanhaan Maahan, josta on kirjaimellisesti tehty Museo.

Vain Viraston historiantallentajilla on pääsy Museoplaneetalle. Muu ihmiskunta asuu uudessa osoitteessa Sadella, valovuosien päässä taakse jääneestä elämästä.

Museoplaneetalla historiantallentajat Ley Okinawa ja Daniel Duchovny toivottavat Lancetin perheen tervetulleeksi. He ottavat Blanchen osaksi Bellemore-projektia, ja heti ensimmäisenä työaamunaan Blanche pääseekin täyttämään aikajanan aukkoja vuoteen 1931, aikaan, jolloin kartanossa asuivat konjakinvalmistajat Lily ja Jean-René Bellemore sukulaisineen ja työntekijöineen. Mutta kuka on espanjalainen taiteilija Javier Diego Ruiz, ja mitä hän teki Bellemoren konjakkitalolla kesällä 1931?

Haasteisiin: 
Pohjoinen lukuhaaste: 3. Kirjassa käydään museossa
Kohti ääretöntä lukuhaaste: Maapallo


Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️
Luettuja sivuja: 389
Luetun kirjan muoto: e-kirja / PDF
Kustantaja ja julkaisuvuosi: Omakustanne 2024


sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Becky Chambers: Veisu Luonnonkoneille


Kirjavuosi 2025 näyttää olevan vahvasti erilaisten lukuhaasteiden vuosi. Ihan hyvä, sillä lukuhaasteet haastaa ainakin itseäni hyppäämään pois mukavuusalueelta ja löytämään kirjoja, joita en varmaan muuten lukisi. 12 luettavaa lukuhaaste on juuri tämän kaltainen haaste. Luettavia kirjoja kyselin useammassa erässä instagramissa ja Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille oli ensimmäinen ehdotettu kirja ja päätyi näin ollen tammikuun lukulistalle.

Veisu Luonnonkoneille oli hämmentävä. Minulla meni hetki päästä kirjaan sisälle. Vaikka Scifiä olen vuosien saatossa lukenut paljon, oli tässä jotain erilaista, sillä äkkiseltään en olisi välttämättä osannut sitä scifiin edes yhdistää. Cozy Scifiksi kuulemma teos luokitellaan, mutten ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä alalajista. 

Veisu luonnonkoneille oli jotenkin jännä. Teoksessa mennään pitkälti tulevaisuudessa ja ihmiskunta on jo kokenut herätyksen luonnonvarojen  kuluttamisesta ja kohtuullisuudesta. Ihminen on tehnyt jo muutoksen, joka saa maapallon elpymään. Kuitenkin samalla teoksessa on jokin ristiriita, joka kumpuaa, mikä saa itseni suhtautumaan kirjaan jotenkin hämilläni. Se ei ole viherpesua, vaan jotain muuta, ehkä lempeää ravistelua, siihen, nyt pitäisi oikeasti tehdä jotain. 

Ennen kaikkea kirjasta kumpuaa toivo. Toivo siitä, ettei vielä ole myöhäistä. Vielä on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Jotenkin teoksen lukemisen jälkeen heräsi oikeasti toivo, että vielä joskus ihminen havahtuu ja päättää tehdä toisin. Ehkä maapallolla on vielä sittenkin tulevaisuus.

Kirjan takakansi:
"Hugo-palkittua hyvän mielen scifiä.

Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten mielissä niistä on jo kauan sitten tullut myytti.

Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys. Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy tuttavallinen robotti. Ennen kuin se voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on selvitettävä, mitä ihmiset tarvitsevat.

Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka lämmin toiveikkuus ja lempeä huumori ovat kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille."

Luettu haasteeseen:
12 luettavaa 2025
Helmet lukuhaasteeseen 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.

 Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️
 Luettuja sivuja: 175
 Luetun kirjan muoto: e-kirja
 Kustantaja ja julkaisuvuosi: Herttakustannus 2024
Kääntäjä: Kaisa Ranta