Erin Litteken: Ukrainan kadonneet tyttäret

Olen lukenut Litteken Kiovan muistojen kirjurin aikaisemmin ja se oli karua ja koskettava. Tämä hänen uusin kirjansa, Ukrainan kadonneet tyttäret, on julmuudessaan ja karuudessaan ihan toista luokkaa, mutta samalla äärimmäisen herkkä, koskettava, inhimillinen ja koukuttava.

 

Teoksen juoni on rakennettu kolmen henkilötarinan ympärille ja jokaista näistä henkilöistä kuljettaa lukijan matkalle, jolle yksikään ei haluaisi lähteä. Kolmen naisen kautta kerrottu tarina, joka nostaa esille Stalin vallan hirmutyöt muistoista sekä etsintämatkasta pakolaisena ja nuorten kokemuksen menetyksistä, saksalaisten työleiristä, joukkotuhosta ja selviytymisestä.

 

Vaikka teoksen aihepiirit on julkaistu ja karu, on Litteken mielestäni onnistunut jälleen. Teos kertoo ja sanoittaa historiaa, joka on avaa silmät myös nykyisyyteen. Ukrainan kadonneet tyttäret eivät kuitenkaan mässäile sodalla ja sen kauhuilla vaan jotenkin toivo huokuu pohjalla kokoajan, vaikka välillä se ei ole näkyvissä lainkaan.

 

Jos mietimme Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja sieltä lukeniamme uutisia, voidaan tämän kirjan kautta toistuvana historiana. Lasten pakkosiirrot, raiskaukset, kidutukset yms. Tämän kaiken Ukraina on jo kokenut aikaisemmin ja selvinnyt. Jokainen sota on sota ihmisyyttä vastaan.

Kirja takakansi:

"He päättivät selviytyä.

Erin Littekenin Ukrainan kadonneet tyttäret on teemoiltaan riipaisevan ajankohtainen kertomus toista maailmansotaa pakenevista ukrainalaisperheistä.

 

Itäinen Ukraina kesällä 1941. Puna-armeijan vetäydyttyä saksalaissotilaat marssivat maalaiskyliin ja kaupunkeihin. Uusi miehittäjä tuo mukanaan uusia kauhuja, joiden edessä perheiden on tehtävä ratkaisuja.

 

Teini-ikäisen Liljan ystävät liittyvät yksi toisensa jälkeen vastarintaliikkeeseen. Hän itse epäröi, kunnes häneltä viedään viimeinenkin valinnan mahdollisuus. Hänet määrätään pakkotyöhön Saksaan. Matkalla hän kohtaa kodeistaan myös lähtemään pakotetut nuoret, Haljan ja Slavkon, ja kolmikko solmii lujan ystävyyden. Yhdessä on helpompi kohdata vaativat olosuhteet, jäytävä epävarmuus ja koti-ikävä. Kirkkaimpana niin nuorten kuin heidän vanhempiensakin mielessä on jälleennäkemisen toivo.

 

Erin Littekenin riipaiseva historiallinen romaani paljastaa inhimillisen todellisuuden sodan armottomuuden edessä. Se jatkaa Kiovan muistojen kirjuri -romaanista tuttujen perheiden tarinaa."

Haasteisiin:

Helmet lukuhaaste 2025: 33. Kirjassa ratsastetaan. (Sopii myös kohtiin: 3, 6, 9, 41, 49)

Lukumatka menneisyyteen: 22. Vuonna 2025 julkaistu historiallinen romaani

Kannen perusteella: Yksityiskohta.

 

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 400

Luetun kirjan muoto: E-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Bazar 2025

Suomentanut: Mika Tiirinen

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri

 

Muistan hyvin, kuinka kirkkojen kellot soivat Aleppon uhreille 2016. Tuolloin kellot soivat noin kahden viikon ajan päivittäin kellot 17. Kellojen soiton viimeinen päivä oli 24.10., jolloin vietettiin YK:n päivää. Kellojen soittoon osallistui yli 100 kirkkojen Suomessa.

Christy Lefterin Aleppon mehiläistarhuri vie mielen noihin hetkiin. Vaikka teos on fiktiivinen, sillä on tosi elämän kaikupohja, sillä Lefteri toimi 2016-2017 Ateenassa pakolaiskeskuksessa vapaaehtoisena, jossa hän kuuli pakolaisten tarinoita ja niiden pohjalta syntyi Aleppon mehiläistarhuri.

Rakennetut siirtymät ajankohtien välille. Ensimmäinen siirtymä Pronssia -sana. Miten yksi sana voi yhdistää kaksi täysin erilaista kohtaa. Ensimmäinen siirtymä sai minut hieman uralleni, ennen kuin ymmärsin sanan voiman ja sen, miten yksi pieni sana voi herättää niin paljon. Kirjassa sana johdattaa muistoihin, päähenkilön tekemään matkaan ja takaumiin.

Jotta voisimme ymmärtää, tulee meidän kuulla. Aleppon mehiläistarhuri on koskettava teos, joka avaa todellisuutta, josta olemme lukeneet uutisista. Tämä teos luo nuo uutiset inhimillisiksi ja lähemmäksi, jotta ymmärtäisimme, kykenisimme hahmottamaan kaiken sen, mitä pakolaiset joutuvat kokemaan.

Kirjan takakansi:

"Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.

Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.

Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta."

Luettu haasteen:

Helmet lukuhaaste 2025: 9. Kirjassa on konflikti 

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 382

Luetun kirjan muoto: sidottu, kovakantinen

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Kustantamo S&S 2021

Kääntäjä: Leena Ojalatva 

Rachael Lucas: Talvi Applemoressa

Talvi Applemoressa on Lucasin ensimmäinen teos, jonka luin. Kirja on mielestäni juursopiva hyvänmielen kirja, jonka parissa on hyvä viettää aikaa. Välillä se Kutkutteli nauruhermoja ja välillä sai mietteliääksi. Vaikka kirjan loppuun olikin ennalta arvattavissa, se ei lukukokemusta haitannut.

Rachael Lucasin Talvi Applemoressa aloittaa uuden sarjan, joka sijoittuu pieneen Skotlantilaiseen kylään, Applemoreen. Rilla palaa siivoamaan kuolleen isänsä mökkiä, jotta saisi sen luovutettua vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen.

Hauska ja mukaansa tempaava kertomus ystävistä, jotka kohtaavat toisensa vuosien jälkeen. Teoksessa on monenlaisia teemoja, joiden avulla juoni kantaa kirjan läpi sopivan rikkaana. Teoksesta paljastuu salaisuuksia ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla siinä oli kuitenkin näkyvissä toivo. Toivo siitä, että asiat järjestyvät ja löytävät oman paikkansa. 

FeelGood kirjoissa parasta on se, että niiden avulla pääsee uppoutumaan. Kun seuraa juonta eteenpäin sivu sivulta, huomaa kuinka kaikki muu jää taka-alalle. Niin kävi myös tämän kirjan kanssa. Vaikka teoksessa oli hahmoja suhteellisen paljon, joistä piti päästä kärryille, ei niitä ollut kuitenkaan liikaa. Talvi Applemoressa oli sopivan kompakti kokonaisuus, joss juoni oli eheä ja se imaisi hyvin mukaansa. Tämän kirjan lukemisesta nautin ja siksi Talvi Applemoressa ansaitsee lukusuosituksen.  

Kirjan takakansi:

"Bestseller-listoille noussut hyvämielenromaani ystävyydestä, perhesalaisuuksista ja rakkaudesta.

Rilla Clark matkustaa hiljan menehtyneen isänsä kotikylään Applemoreen Skotlannin ylämaalla. Hän aikoo hoitaa velvollisuutensa ja karistaa sitten kylän tomut jaloistaan.

Lachlan Fraser sisaruksineen on perinyt Applemoren kartanon, lapsuudenkotinsa, joka on pahasti rempallaan. Lachlanilla on pyöritettävänään pienpanimo eikä aikaa tilanomistajan vastuille. Hänen suunnitelmansa on taivutella kolme siskoaan myymään kartano.

 

Rilla ja Fraserin sisarukset ovat lapsuudenystäviä, ja kun he nyt vuosien jälkeen kohtaavat, heräävät piilossa olleet tunteet.

Suloinen sarja pikkukaupunkiromantiikan ystäville!"

Luettu haasteisiin: 

Helmet lukuhaaste 2025: 7. Hyvän mielen kirja

Kannen perusteella: Pipo

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Luettuja sivuja: 251
Luetun kirjan muoto: e-kirja
Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto / Otava 2024

Becky Chambers: Veisu Luonnonkoneille

Kirjavuosi 2025 näyttää olevan vahvasti erilaisten lukuhaasteiden vuosi. Ihan hyvä, sillä lukuhaasteet haastaa ainakin itseäni hyppäämään pois mukavuusalueelta ja löytämään kirjoja, joita en varmaan muuten lukisi. 12 luettavaa lukuhaaste on juuri tämän kaltainen haaste. Luettavia kirjoja kyselin useammassa erässä instagramissa ja Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille oli ensimmäinen ehdotettu kirja ja päätyi näin ollen tammikuun lukulistalle.

Veisu Luonnonkoneille oli hämmentävä. Minulla meni hetki päästä kirjaan sisälle. Vaikka Scifiä olen vuosien saatossa lukenut paljon, oli tässä jotain erilaista, sillä äkkiseltään en olisi välttämättä osannut sitä scifiin edes yhdistää. Cozy Scifiksi kuulemma teos luokitellaan, mutten ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä alalajista. 

Veisu luonnonkoneille oli jotenkin jännä. Teoksessa mennään pitkälti tulevaisuudessa ja ihmiskunta on jo kokenut herätyksen luonnonvarojen  kuluttamisesta ja kohtuullisuudesta. Ihminen on tehnyt jo muutoksen, joka saa maapallon elpymään. Kuitenkin samalla teoksessa on jokin ristiriita, joka kumpuaa, mikä saa itseni suhtautumaan kirjaan jotenkin hämilläni. Se ei ole viherpesua, vaan jotain muuta, ehkä lempeää ravistelua, siihen, nyt pitäisi oikeasti tehdä jotain. 

Ennen kaikkea kirjasta kumpuaa toivo. Toivo siitä, ettei vielä ole myöhäistä. Vielä on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Jotenkin teoksen lukemisen jälkeen heräsi oikeasti toivo, että vielä joskus ihminen havahtuu ja päättää tehdä toisin. Ehkä maapallolla on vielä sittenkin tulevaisuus.

Kirjan takakansi:

"Hugo-palkittua hyvän mielen scifiä.

Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten mielissä niistä on jo kauan sitten tullut myytti.

Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys. Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy tuttavallinen robotti. Ennen kuin se voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on selvitettävä, mitä ihmiset tarvitsevat.

Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka lämmin toiveikkuus ja lempeä huumori ovat kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille."

Luettu haasteeseen:

12 luettavaa 2025

Helmet lukuhaasteeseen 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.

 Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

 Luettuja sivuja: 175

 Luetun kirjan muoto: e-kirja

 Kustantaja ja julkaisuvuosi: Herttakustannus 2024

Kääntäjä: Kaisa Ranta

Erica David, Disney: Anna ja Elsa - Arendelin pillipiipari

Välillä tulee tarttuttua lapsille suunnattuihin kirjoihin kevyempänä luettavana samalla tavalla kuin nautin piirrettyjenkin katsomisesta. Erityisesti raskaampien kirjojen jälkeen nämä lyhyet ja kevyet kirjat tuovat mielestäni hyvin tasapainoa lukemiseen.

Arendelin pillipiiparin piti olla vuoden vika ja saattaa täyteen 150 luettua kirjaa, mutta olikin vuoden eka ja vielä lasten kirja. Näin välillä käy, kun on pakko luovuttaa kirjan kanssa kesken. Tai en nytkään kesken luovuttanut, mutta oli muutakin tekemistä kuin uudenvuoden aattona istua kirjan kanssa kotona. 

Arendelin pillipiipari oli ihan hauska ja lapsille se on varmasti hauskempi kuin aikuisille. Kirjassa on kuvat, jotka tukevat tarinan kulkua ja siten ne tukevat varmasti lapsen mahdollisuutta uppoutua kertomukseen iha  eri tavalla kuin mitä kuvittamattomaan satuun. Muutamia Frozen -aiheisia kirjoja olen lukenut vuosien varrella ja hahmoina Anna ja Elsa sekä tietysti muu Arendelin väki ovat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia. Arendelin pillipiipari on kirja, jossa on 

Arendelin pillipiipariin oltiin mielestäni saatu mukaan myos tärkeitä teemoja ja siten kirjaan tulee myös opettavainen ulottuvuus. Mieltä lämmitti erityisesti kohta, jossa Anna halusi kierrättää jätekasan. Se, että tuollainen aihe nousee luontevasti myös kirjallisuudessa on tärkeää. Sadun hahmot voivat omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä ja kannustaa lapsia toimimaan.

 Kirjan takakansi:

 "Anna ja Elsa ratkovat pörröistä mysteeriä!

 Helppolukuinen romaani on täynnä hyviä tekoja ja Frozenin satumaista taikaa.

Lumen ja jään valtakunnassa tapahtuu kummia. Ruokaa ja tavaroita katoaa, ja prinsessa Anna ottaa asiakseen selvittää salaperäisen mysteerin. Pitävätkö huhut paikkaansa, ja onko Arendeliin eksynyt jääkarhuperhe? Olaf on pakahtua innosta ja ihastuksesta, mutta Annan ja Elsan on selvitettävä, mistä vierailijat ovat tulleet ja kuinka ne voi johdattaa turvallisesti takaisin kotiin."

Luettu haasteeseen: 

Helmet lukuhaaste 2025: 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 127

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Tammi 2022

Kääntäjä: Jenni Rapelo