Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri

 

Muistan hyvin, kuinka kirkkojen kellot soivat Aleppon uhreille 2016. Tuolloin kellot soivat noin kahden viikon ajan päivittäin kellot 17. Kellojen soiton viimeinen päivä oli 24.10., jolloin vietettiin YK:n päivää. Kellojen soittoon osallistui yli 100 kirkkojen Suomessa.

Christy Lefterin Aleppon mehiläistarhuri vie mielen noihin hetkiin. Vaikka teos on fiktiivinen, sillä on tosi elämän kaikupohja, sillä Lefteri toimi 2016-2017 Ateenassa pakolaiskeskuksessa vapaaehtoisena, jossa hän kuuli pakolaisten tarinoita ja niiden pohjalta syntyi Aleppon mehiläistarhuri.

Rakennetut siirtymät ajankohtien välille. Ensimmäinen siirtymä Pronssia -sana. Miten yksi sana voi yhdistää kaksi täysin erilaista kohtaa. Ensimmäinen siirtymä sai minut hieman uralleni, ennen kuin ymmärsin sanan voiman ja sen, miten yksi pieni sana voi herättää niin paljon. Kirjassa sana johdattaa muistoihin, päähenkilön tekemään matkaan ja takaumiin.

Jotta voisimme ymmärtää, tulee meidän kuulla. Aleppon mehiläistarhuri on koskettava teos, joka avaa todellisuutta, josta olemme lukeneet uutisista. Tämä teos luo nuo uutiset inhimillisiksi ja lähemmäksi, jotta ymmärtäisimme, kykenisimme hahmottamaan kaiken sen, mitä pakolaiset joutuvat kokemaan.

Kirjan takakansi:

"Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.

Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.

Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta."

Luettu haasteen:

Helmet lukuhaaste 2025: 9. Kirjassa on konflikti 

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 382

Luetun kirjan muoto: sidottu, kovakantinen

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Kustantamo S&S 2021

Kääntäjä: Leena Ojalatva 

Rachael Lucas: Talvi Applemoressa

Talvi Applemoressa on Lucasin ensimmäinen teos, jonka luin. Kirja on mielestäni juursopiva hyvänmielen kirja, jonka parissa on hyvä viettää aikaa. Välillä se Kutkutteli nauruhermoja ja välillä sai mietteliääksi. Vaikka kirjan loppuun olikin ennalta arvattavissa, se ei lukukokemusta haitannut.

Rachael Lucasin Talvi Applemoressa aloittaa uuden sarjan, joka sijoittuu pieneen Skotlantilaiseen kylään, Applemoreen. Rilla palaa siivoamaan kuolleen isänsä mökkiä, jotta saisi sen luovutettua vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen.

Hauska ja mukaansa tempaava kertomus ystävistä, jotka kohtaavat toisensa vuosien jälkeen. Teoksessa on monenlaisia teemoja, joiden avulla juoni kantaa kirjan läpi sopivan rikkaana. Teoksesta paljastuu salaisuuksia ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla siinä oli kuitenkin näkyvissä toivo. Toivo siitä, että asiat järjestyvät ja löytävät oman paikkansa. 

FeelGood kirjoissa parasta on se, että niiden avulla pääsee uppoutumaan. Kun seuraa juonta eteenpäin sivu sivulta, huomaa kuinka kaikki muu jää taka-alalle. Niin kävi myös tämän kirjan kanssa. Vaikka teoksessa oli hahmoja suhteellisen paljon, joistä piti päästä kärryille, ei niitä ollut kuitenkaan liikaa. Talvi Applemoressa oli sopivan kompakti kokonaisuus, joss juoni oli eheä ja se imaisi hyvin mukaansa. Tämän kirjan lukemisesta nautin ja siksi Talvi Applemoressa ansaitsee lukusuosituksen.  

Kirjan takakansi:

"Bestseller-listoille noussut hyvämielenromaani ystävyydestä, perhesalaisuuksista ja rakkaudesta.

Rilla Clark matkustaa hiljan menehtyneen isänsä kotikylään Applemoreen Skotlannin ylämaalla. Hän aikoo hoitaa velvollisuutensa ja karistaa sitten kylän tomut jaloistaan.

Lachlan Fraser sisaruksineen on perinyt Applemoren kartanon, lapsuudenkotinsa, joka on pahasti rempallaan. Lachlanilla on pyöritettävänään pienpanimo eikä aikaa tilanomistajan vastuille. Hänen suunnitelmansa on taivutella kolme siskoaan myymään kartano.

 

Rilla ja Fraserin sisarukset ovat lapsuudenystäviä, ja kun he nyt vuosien jälkeen kohtaavat, heräävät piilossa olleet tunteet.

Suloinen sarja pikkukaupunkiromantiikan ystäville!"

Luettu haasteisiin: 

Helmet lukuhaaste 2025: 7. Hyvän mielen kirja

Kannen perusteella: Pipo

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Luettuja sivuja: 251
Luetun kirjan muoto: e-kirja
Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto / Otava 2024

Becky Chambers: Veisu Luonnonkoneille

Kirjavuosi 2025 näyttää olevan vahvasti erilaisten lukuhaasteiden vuosi. Ihan hyvä, sillä lukuhaasteet haastaa ainakin itseäni hyppäämään pois mukavuusalueelta ja löytämään kirjoja, joita en varmaan muuten lukisi. 12 luettavaa lukuhaaste on juuri tämän kaltainen haaste. Luettavia kirjoja kyselin useammassa erässä instagramissa ja Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille oli ensimmäinen ehdotettu kirja ja päätyi näin ollen tammikuun lukulistalle.

Veisu Luonnonkoneille oli hämmentävä. Minulla meni hetki päästä kirjaan sisälle. Vaikka Scifiä olen vuosien saatossa lukenut paljon, oli tässä jotain erilaista, sillä äkkiseltään en olisi välttämättä osannut sitä scifiin edes yhdistää. Cozy Scifiksi kuulemma teos luokitellaan, mutten ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä alalajista. 

Veisu luonnonkoneille oli jotenkin jännä. Teoksessa mennään pitkälti tulevaisuudessa ja ihmiskunta on jo kokenut herätyksen luonnonvarojen  kuluttamisesta ja kohtuullisuudesta. Ihminen on tehnyt jo muutoksen, joka saa maapallon elpymään. Kuitenkin samalla teoksessa on jokin ristiriita, joka kumpuaa, mikä saa itseni suhtautumaan kirjaan jotenkin hämilläni. Se ei ole viherpesua, vaan jotain muuta, ehkä lempeää ravistelua, siihen, nyt pitäisi oikeasti tehdä jotain. 

Ennen kaikkea kirjasta kumpuaa toivo. Toivo siitä, ettei vielä ole myöhäistä. Vielä on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Jotenkin teoksen lukemisen jälkeen heräsi oikeasti toivo, että vielä joskus ihminen havahtuu ja päättää tehdä toisin. Ehkä maapallolla on vielä sittenkin tulevaisuus.

Kirjan takakansi:

"Hugo-palkittua hyvän mielen scifiä.

Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten mielissä niistä on jo kauan sitten tullut myytti.

Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys. Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy tuttavallinen robotti. Ennen kuin se voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on selvitettävä, mitä ihmiset tarvitsevat.

Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka lämmin toiveikkuus ja lempeä huumori ovat kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille."

Luettu haasteeseen:

12 luettavaa 2025

Helmet lukuhaasteeseen 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.

 Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

 Luettuja sivuja: 175

 Luetun kirjan muoto: e-kirja

 Kustantaja ja julkaisuvuosi: Herttakustannus 2024

Kääntäjä: Kaisa Ranta