Tommi Kinnunen: Kaarna

    

                                   

 

"Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu 

romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, 

kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä."

Instagramin Kirjat luonnossa tilin takana oleva Anniina ehdotti Tommi Kinnusen Kaarnaa luettavaksi 12 luettavaa -haasteeseen. Kyseessä oli itselleni tuntematon teos, joten sopi hyvin tämän vuoden lukulistalle.

Kaarna on hiukan hämmentävä teos alkuun. Juoni jakautuu perheen henkilöiden välille ja hetki kesti ennen kuin sain kiinni kirjan rakenteesta. Teoksen yhtenä päähenkilönä on Laina, jonka kautta Tommi Kinnunen kuljettaa lukijan partisaanien hyökkäykseen kesään 1944.

Kinnunen onnistui mielestäni hyvin tuomaan esiin naisen aseman ja roolin sodassa. Siitä puhutaan valitettavan vähän. Lotat kyllä tunnetaan, mutta tavallisten naisten rooli, osuus ja kokemukset ovat vaijettuja ja näkymättömiä. Kuinka paljon soraa kokeneet naiset ovat kohdanneet väkivaltaa, vääryyttä ja häpeää ilman mahdollisuutta puhua siitä? Kuinka monia siviiliuhreja on partisaanien hyökkäyksissa syntynyt tai Kuinka moni vain katosi?

Kaarna on puhutteleva kirja, joka herättää omaan mieleen paljon kysymyksiä. Ei siis mikään ihme, että Tommi Kinnunen on kyseisellä teoksella voittanut Finlandiapalkinnon vuonna 2024.

Kirjan tiedot:

"Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut. He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan. 

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Maija pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Maijalla on etelässä vilkkaat elämänsä. Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. 

Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös. Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?"

Haasteisiin:

12 luettavaa 2025

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 204

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Wsoy 2024

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki oli itselleni uusi tuttavuus ja Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teokseen tartuin kannen perusteella takakantta lukematta. Kirja sopi hyvin Kannen perusteella -lukuhaasteeni kohtaan kaulahuivi.

Olen yrittänyt tarttua tänä vuonna kotimaiseen kirjallisuuteen. Kivijoki kuvaa kirjassa kauniista Suomea ja sen luontoa pikku kuntineen. Mutta huomaan, ettei itselleni tämä ihan riitä syyksi tarttua kirjaan. Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teos kertoo Sofiasta, joka päätyy pieneen kuntaan tekemään perintömökin siivousta ja pääsee kokemaan maalaiskunnan rauhan ja hiljaisuuden kaupunki elämän sykkeen sijaan.

Kirjan juoni on aika perus. Itselleni haastavinta teoksessa olivat pitkät selostukset ja sen vuoksi koin välillä suuria haasteita kirjaa lukiessani. Kun kuvataan pitkästi päähenkilön arkea, huomasin turhautuvani ja toivovani vähän ripeämpää otetta kerrontaan. Loppupuolella teosta koin vasta pääseväni kirjan rytmiin mukaan.

Ei Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella huono teos ollut. Kirjaan mahtui erilaisia juonen käänteitä ja ihmissuhde kuvioita väärinkäsityksineen ja kirja loppuratkaisukaan ei mielestäni ollut ennalta-arvattava.

Kirjan takakansi:

"Tunnelmallisen maalaisromanttisen sarjan aloitusosassa lumikinosten keskeltä löytyy muutakin kuin kodikas mökki. 

Kolmekymppinen Sofia ja hänen veljensä perivät Siiri-tädin mökin Lemmenlahden laitamilta Keski-Suomesta. Ennen kuin tupa laitetaan myyntiin, Sofia käy järjestelemässä tädin tavaroita. Yllättäen lumeen kääriytynyt Lemmenlahti lumoaa helsinkiläisnaisen, ja hänestä tuntuu vaikealta luopua lapsuutensa rakkaasta kesänviettopaikasta. 

Johtuuko luopumisen vaikeus kiehtovasta salaisuudesta tädin menneisyydessä? Vai olisiko osansa pihatietä avuliaasti auraavalla naapurin Arilla tai kenties kyläkahvilaa pitävällä kirjailija-Eliaksella?"

Haasteisiin:

Helmet lukuhaaste 2025: 47. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt.

Kannen perusteella, talvi: kaulahuivi

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 236

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto 2023

Kaisa Ikola: Ylämaan kapinalliset

Kaisa Ikolan nuoruusvuosien kirjoitustavassa on jotain sykähdyttävää. Se miten hahmot, erityisesti nuoret hahmot, heräävät henkiin ja heistä näkyy nuoruus, ei aikuisen näkemys nuoruudesta ja nuoren tavasta olla, elää ja nähdä maailmaa. Tämä tyyli näkyy hyvin läpi koko Ylämaan-sarjassa, joka on Ikolan ensimmäinen romaanisarja. 

Ylämaan kapinalliset jatkaa siis sarjaa, joka keskittyy Skotlantiin ja sen viimeisiin vapauden vuosikymmeniin. Cullodenin taistelu. Punatakkien yritykset näännyttää skotit. Jakobiittikapinat. Sodan luonne, se miten se tuhoaa ihmisen. Se, miten voi uskoa johonkin niin paljon, että sen puolesta on valmis antamaan henkensä. Tänä päivänä tosin sotaakin käydään ihan eri tavalla kuin 1700 -luvulla. Ylämaan kapinalliset on kiehtova kirja. Se päättää yhden suvun ja neljän sukupolven tarinan. Samalla se raottaa meille jotain historiasta ja sen julmuudesta.

Ylämaan kapinalliset olen sarjan muiden kirjojen tavoin lukenut viimeksi nuorena. Muistan tuon sarjan herätelleen itsessäni silloin jotain, jos ei mitään muuta niin rakkauden Skotlantiin ja sen nummiin. Muistan kuinka, ihailin sarjan tyttöjen/naisten asennetta ja rohkeutta. Sitä, kuinka he uskalsivat ottaa vastuuta ja lähteä rakentamaan muutosta. En muista mitä ajattelin silloin jakobiittikapinasta tai skottien ja punatakkien vastakkainasettelusta. Jos vertaan tätä siihen, mitä muistan nuoruuden lukukokemuksesta, voin sanoa sen olleen ihan toisenlainen. Onhan tässä välissä vajaa 30 vuotta. Tämän sarjan lukukokemuksessa heijastuu tällä hetkellä maailman tilanne, Ukrainan sota ja monet muut asiat. Lisäksi kuluneet vuodet tuovat oman heijastepintansa luettuun.   

Niin ja vieläkään en ole päässyt käymään Skotlannissa, mutta ehkä vielä joskus. 

Kirjan takakansi:

"1700-luvun alussa eletään Skotlannin kohtalonvuosia, ja koko Ylämaan elämäntapa on uhattuna. Megin tytär Kitty on tunnettu niin kauneudestaan kuin turhamaisesta ja voimakastahtoisesta luonteestaan. Skotlannissa jakobiittikapinat uhkaavat kaataa Englannin valtaistuimen, ja myös Kitty on valmis taistoon. Historiallisten yhteenottojen keskellä nuori Kitty kapinoi perheen ja klaanin odotuksia vastaan sekä yrittää löytää paikkansa rakkauden myllerryksissä.

”Ylämaan kapinalliset” on kolmiosaisen Ylämaa-sarjan viimeinen teos, joka vie lukijan skottisankareiden seikkailuihin keskelle lumoavan kauniita nummia ja tarunhohtoisia linnoja."

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 310

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024

Tapani Bagge: Hallin hurja

Tapani Baggen tosi tarinaan pohjautuva kertomus Hallin Jannesta ja hänen elämästään rikoksineen. Teos oli karua luettavaa ja suhteellisen puuduttava.

Historiaan ja sen henkilöihin sijoittuvat teokset ovat yksi intohimoni, mutta Baggen Hallin hurja ei synnyttänyt itselleni sellaista fiilistä, mitä vastaavan kaltaiset historialliset kirjat synnyttävät. Toisaalta liekö tässä tapauksessa genre itselleni väärä, sillä en ole oikein koskaan välittänyt dekkareista, vaikka en kyllä osaa Hallin hurjaa dekkariksi laskea vaan enemmän ehkä sijoittaisin kategoriaan muistelmat.

Ajattelen, että on tärkeää lukea historiasta, vaikka se olisi karua luettavaa. Ilman historiaa, sen tuntemusta ja ymmärrystä moni asia jäisi vajaaksi. Hallin hurja on hyvä esimerkki tästä. Jokaisella teolla on seuraukset ja tämän tyyliset kirjat avaavat hyvin seuraussuhteita.

Kirjan takakansi:

"Nälkävuoden 1867 lokakuussa Hallin Jannesta tuli maankuulu. Hän murhasi ja ryösti Kuoreveden Mustalaismäessä postimiehen yhdessä Hallinpenkin rengin Aleksanteri Matinpojan kanssa. Janne eli Juhani Juhaninpoika Mattila oli tuolloin 20-vuotias kestikievariperheen vanhin poika. Lähitienoolla hänet tunnettiin komeana naistennaurattajana ja kaunisäänisenä laulajana. Mainetta oli kertynyt myös hevosmiehenä ja korttisahurina.

Janne ja Santeri jäivät pian kiinni rikoksestaan. Heidät tuomittiin kuolemaan, mutta tarina ei suinkaan pääty siihen. Ajan tavan mukaan kuolemantuomio muutettiin karkotukseksi Siperiaan, ja matkalla sinne Janne karkasi ja päätyi lopulta Amerikkaan.

Tapani Baggen pienoisromaanissa kasvinkumppani ja rikostoveri Santeri Marianpoika kertoo Jannen vaiheikkaan tarinan Jannen oman laulun säestyksellä. Palkittu rikoskirjailija ja kehuttuja historiallisia romaaneja julkaissut Bagge on Hallin Hurjassa parhaimmillaan. Hallin Hurja on järjestyksessä kahdestoista Aviador Kustannuksen julkaisema Baggen teos."

Haasteisiin: 

Pohjoinen lukuhaaste 2025: 9. Henkilövetoinen kirja

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️

Luettuja sivuja: 110

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Aviador Kustannus 2023

Kaisa Ikola: Ylämään sudet

Kaisa Ikolan Ylämaan sudet vievät lukijan 1600 -luvun Skotlannin nummille. Muistan lukeneeni tämän kirjan nuoruudestani, ja ihastuneeni. Ylämaan sudet oli porttini histollisiin kirjoihin. Tämä kirja herätti myös ihastuksen Skotlantiin ja erityisesti Ylämaan nummiin, joka on kantanut tähän päivään asti. 

Ylämaan sudet on helppo ja nopea lukuinen kirja, joka etenee nopea tempoisesti. Teos kertoo Mary Fraserista, nuoresta naisesta, joka johtaa Ylämaan sudet -nimistä kapinallisjoukkoa. Kirjan aihepiiri on mielenkiintoinen, mutta valitettavasti tuntuu, että kirja etenee tämän suhteen liian nopeasti ja moni loistava juonen käänne jää vain pinta puoliseksi.  Pystyn siis luonaan mieleeni kuvan noista nummista ja Fraserin susilaumasta, mutta valitettavasti teos itsessään on varsin mitään sanomaton ja vaikuttaa enemmän nuorten kirjalta kuin aikuisille suunnatulta.

Kaisa Ikolan kanssa pääsinkin käymään lyhyen keskustelun tähän kirjaan liittyen ja tuo keskustelu avasi omat silmäni pohtimaan, että millä perustella arvostelen lukemani kirjat. Kaisa kertoi Ylämaan susien olevan hänen esikoisromaaninsa ja kirjoittaineensa kirjan ensimmäisen vedoksen 14 vuotiaana ja kirja julkaistiin hänen olleen 18 vuotias. Ei siis mikään ihme, että teos on nopea tempoinen. Eniten harmittaa se, että uusintapainoksen kustantaja on kirjannut teoksen aikuisten kirjaksi, eikä alkuperäisen kohderyhmän mukaisesti nuorten aikuisten kirjallisuudeksi.

Kirjan takakansi:

"Eletään 1600-luvun Skotlannissa, jossa kuningas Kaarle Stuart on syösty vallasta ja maata johtaa kovaotteinen Cromwellin hallitus. Sotilaan kasvatuksen saanut ylhäisötyttö Mary Fraser johtaa Ylämaan susien sissijoukkoa, joka pyrkii kaatamaan uuden hallituksen skottikuningasta puolustaakseen. Pysyykö rohkeasieluinen sissijoukko uskollisena nuorelle johtajalle? Entä kuinka neuvokkaan Maryn käy rakkauden rintamalla?

Teos aloittaa kolmiosaisen sarjan, joka vie lukijan Ylämaan sankareiden seikkailuihin keskelle Skotlannin lumoavan kauniita nummia ja tarunhohtoisia linnoja."

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 122

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2020

Ylämaan sudet oli täsmä lukuna vuoden 2022 Helmethaasteeseen kohtaan 40 eli kirja kertoo maasta, jota ei enää ole. 

Ann-Chirstin Antell: Puuvillatehtaan varjoissa

Romaanit, joissa on historiallinen konteksti ovat ihan parhaita. Pelkkä ajatus siitä, että pääsen kurkistamaan johon toiseen aikakauteen, saa ajatukset liikkeelle. Historialliset kirjat ovat yksi omista päägenreistäni ja voisin niiden parissa viettää aikaa enemmän kuin minulla on lukemiseen käytettävissä. 

Omalla lukulistalla on jo pitkään roikkunut tämä Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas -sarja. Koko ajan on ollut mukamas muutakin luettavaa, joten meni aika pitkään ennen kuin sain tartuttua tähän sarjan ensimmäiseen osaan. 

Ann-Chirstin Antellin Puuvillatehtaan varjoissa ei jättänyt kylmäksi. Teos imaisi nopeasti mukaansa ja kuljetti minut 1800 -luvun Turkuun ihmettelemään muun muassa arkeologisia kaivauksia. Teoksessa oli hyvin saatu mukaan eri yhteiskuntaluokat ja niiden asema ja se, miten valinnat voivat vaikuttaa yhteiskuntaluokkaan ja muiden ihmisten hyväksyntään. Lukiessani tätä mietin, että kuinka paljon yhteen kirjaan voikaan saada erilaisia kerroksia, nimittäin tähän niitä oli saatu hurjan paljon. 

Antell oli itselleni uusi tuttavuus, mutta niin paljon tämän teoksen parissa viihdyin, ettei tämä Puuvillatehtaan varjoissa varmasti jää viimeiseksi hänen teoksekseen, jonka luen. 

Kirjan  takakansi:

"Puuvillatehtaan varjossa aloittaa hurmaavan Puuvillatehdas-sarjan.

 Historiallista romantiikkaa 1800-luvun lopun Turussa.

Järkevää ja leiskuvaa Jenny Malmströmiä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovastin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja.

Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa.

Puuvillatehtaan varjossa aloittaa hurmaavan Puuvillatehdas-sarjan. Se kuvaa itsenäisen leskirouvan elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan, työväenliike nousee ja naiset vaativat Canthin hengessä tasa-arvoa."

Haasteisiin: 

Helmet lukuhaaste 2025: 13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 335

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Gummerus 2022

Rachael Lucas: Talvi Applemoressa

Talvi Applemoressa on Lucasin ensimmäinen teos, jonka luin. Kirja on mielestäni juursopiva hyvänmielen kirja, jonka parissa on hyvä viettää aikaa. Välillä se Kutkutteli nauruhermoja ja välillä sai mietteliääksi. Vaikka kirjan loppuun olikin ennalta arvattavissa, se ei lukukokemusta haitannut.

Rachael Lucasin Talvi Applemoressa aloittaa uuden sarjan, joka sijoittuu pieneen Skotlantilaiseen kylään, Applemoreen. Rilla palaa siivoamaan kuolleen isänsä mökkiä, jotta saisi sen luovutettua vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen.

Hauska ja mukaansa tempaava kertomus ystävistä, jotka kohtaavat toisensa vuosien jälkeen. Teoksessa on monenlaisia teemoja, joiden avulla juoni kantaa kirjan läpi sopivan rikkaana. Teoksesta paljastuu salaisuuksia ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla siinä oli kuitenkin näkyvissä toivo. Toivo siitä, että asiat järjestyvät ja löytävät oman paikkansa. 

FeelGood kirjoissa parasta on se, että niiden avulla pääsee uppoutumaan. Kun seuraa juonta eteenpäin sivu sivulta, huomaa kuinka kaikki muu jää taka-alalle. Niin kävi myös tämän kirjan kanssa. Vaikka teoksessa oli hahmoja suhteellisen paljon, joistä piti päästä kärryille, ei niitä ollut kuitenkaan liikaa. Talvi Applemoressa oli sopivan kompakti kokonaisuus, joss juoni oli eheä ja se imaisi hyvin mukaansa. Tämän kirjan lukemisesta nautin ja siksi Talvi Applemoressa ansaitsee lukusuosituksen.  

Kirjan takakansi:

"Bestseller-listoille noussut hyvämielenromaani ystävyydestä, perhesalaisuuksista ja rakkaudesta.

Rilla Clark matkustaa hiljan menehtyneen isänsä kotikylään Applemoreen Skotlannin ylämaalla. Hän aikoo hoitaa velvollisuutensa ja karistaa sitten kylän tomut jaloistaan.

Lachlan Fraser sisaruksineen on perinyt Applemoren kartanon, lapsuudenkotinsa, joka on pahasti rempallaan. Lachlanilla on pyöritettävänään pienpanimo eikä aikaa tilanomistajan vastuille. Hänen suunnitelmansa on taivutella kolme siskoaan myymään kartano.

 

Rilla ja Fraserin sisarukset ovat lapsuudenystäviä, ja kun he nyt vuosien jälkeen kohtaavat, heräävät piilossa olleet tunteet.

Suloinen sarja pikkukaupunkiromantiikan ystäville!"

Luettu haasteisiin: 

Helmet lukuhaaste 2025: 7. Hyvän mielen kirja

Kannen perusteella: Pipo

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Luettuja sivuja: 251
Luetun kirjan muoto: e-kirja
Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto / Otava 2024

Ninni Swan: Lilyn puutarha

Ninni Swanin Lilyn puutarha tuli syksyllä vastaan instagramissa ja kiinnostuin heti niin paljon, että kävin lataamassa kyseisen teoksen itselleni lukua odottamaan hänen kotisivuiltaan. Swanilla on muitakin mielenkiintoisia omakustanne kirjoja, jotka ainakin itselläni odottavat vielä lukuvuoroaan. 

Teos on itsessään mielenkiintoinen. Ajatus siitä, että maapallon tila on mennyt sellaiseksi, että ihmisten on pakko muuttaa muualle, jotta maapallosta voidaan tehdä museo, on mielenkiintoinen ja kiehtova. Ajatus siitä, että ihminen on saattanut maapallon sellaiseen tilaan, että päätyvät lähtemään planeetalta jollekin toiselle jättäen maapallon toipumaan. Tämä herätää itsessäni jotain. Ehkä vähän surua siitä, millainen ihminen on, mutta samalla myös toivoa siitä, että ihminen havahtuu ja yrittää muuttaa suuntaan ja yrittää pelastaa vielä sen mitä ehkä pelastettavissa on. 

Lilyn puutarha -teos ei kuitenkaan pohdi maapallon tilaa vaan pureutuu taiteen mysteerien alkujuurelle. Teoksen kaksi erillistä aikakautta tuo omat juonen käänteensä, mutta juuri se katsaus menneeseen oli mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi ja ehkä myös paremmin kirjoitettu kuin teoksen perusaika. 

Kaiken kaikkiaan Ninni Swanin tapa kirjoittaa on mielenkiintoinen. Kirjan nykyaika eli meidän tulevaisuus ja siihen yhdistyvä meidän historia on mielekäs ja toimiva kompo, joka imaisee mukaansa.

Kirjan takakansi:

"Maapallosta on tehty museo. Kutsu Bellemoren konjakkitalolle aloittaa matkan vuoteen 1931.

Kirjailija Blanche Lancet kutsutaan kesäksi Bellemoren konjakkitalolle, Ranskan Cognacin kylään, jossa Viraston historiantallentajat puurtavat ikuisuusprojektin parissa konservoiden historiaa. Utelias kirjailija pakkaa laukkunsa ja matkustaa teini-ikäiset lapset ja kissa mukanaan Museoplaneetalle, vanhaan Maahan, josta on kirjaimellisesti tehty Museo.

Vain Viraston historiantallentajilla on pääsy Museoplaneetalle. Muu ihmiskunta asuu uudessa osoitteessa Sadella, valovuosien päässä taakse jääneestä elämästä.

Museoplaneetalla historiantallentajat Ley Okinawa ja Daniel Duchovny toivottavat Lancetin perheen tervetulleeksi. He ottavat Blanchen osaksi Bellemore-projektia, ja heti ensimmäisenä työaamunaan Blanche pääseekin täyttämään aikajanan aukkoja vuoteen 1931, aikaan, jolloin kartanossa asuivat konjakinvalmistajat Lily ja Jean-René Bellemore sukulaisineen ja työntekijöineen. Mutta kuka on espanjalainen taiteilija Javier Diego Ruiz, ja mitä hän teki Bellemoren konjakkitalolla kesällä 1931?

Haasteisiin: 

Pohjoinen lukuhaaste: 3. Kirjassa käydään museossa

Kohti ääretöntä lukuhaaste: Maapallo

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 389

Luetun kirjan muoto: e-kirja / PDF

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Omakustanne 2024

Becky Chambers: Veisu Luonnonkoneille

Kirjavuosi 2025 näyttää olevan vahvasti erilaisten lukuhaasteiden vuosi. Ihan hyvä, sillä lukuhaasteet haastaa ainakin itseäni hyppäämään pois mukavuusalueelta ja löytämään kirjoja, joita en varmaan muuten lukisi. 12 luettavaa lukuhaaste on juuri tämän kaltainen haaste. Luettavia kirjoja kyselin useammassa erässä instagramissa ja Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille oli ensimmäinen ehdotettu kirja ja päätyi näin ollen tammikuun lukulistalle.

Veisu Luonnonkoneille oli hämmentävä. Minulla meni hetki päästä kirjaan sisälle. Vaikka Scifiä olen vuosien saatossa lukenut paljon, oli tässä jotain erilaista, sillä äkkiseltään en olisi välttämättä osannut sitä scifiin edes yhdistää. Cozy Scifiksi kuulemma teos luokitellaan, mutten ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä alalajista. 

Veisu luonnonkoneille oli jotenkin jännä. Teoksessa mennään pitkälti tulevaisuudessa ja ihmiskunta on jo kokenut herätyksen luonnonvarojen  kuluttamisesta ja kohtuullisuudesta. Ihminen on tehnyt jo muutoksen, joka saa maapallon elpymään. Kuitenkin samalla teoksessa on jokin ristiriita, joka kumpuaa, mikä saa itseni suhtautumaan kirjaan jotenkin hämilläni. Se ei ole viherpesua, vaan jotain muuta, ehkä lempeää ravistelua, siihen, nyt pitäisi oikeasti tehdä jotain. 

Ennen kaikkea kirjasta kumpuaa toivo. Toivo siitä, ettei vielä ole myöhäistä. Vielä on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Jotenkin teoksen lukemisen jälkeen heräsi oikeasti toivo, että vielä joskus ihminen havahtuu ja päättää tehdä toisin. Ehkä maapallolla on vielä sittenkin tulevaisuus.

Kirjan takakansi:

"Hugo-palkittua hyvän mielen scifiä.

Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten mielissä niistä on jo kauan sitten tullut myytti.

Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys. Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy tuttavallinen robotti. Ennen kuin se voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on selvitettävä, mitä ihmiset tarvitsevat.

Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka lämmin toiveikkuus ja lempeä huumori ovat kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille."

Luettu haasteeseen:

12 luettavaa 2025

Helmet lukuhaasteeseen 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.

 Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

 Luettuja sivuja: 175

 Luetun kirjan muoto: e-kirja

 Kustantaja ja julkaisuvuosi: Herttakustannus 2024

Kääntäjä: Kaisa Ranta

Emma Ranta: Tähdenlentoja talviyössä

Etsiessäni sopivia kirjoja 12 x joulun taikaa haasteeseen, törmäsin Emma Rannan tuotantoon. Emma Ranta oli itselleni kirjailijana täysin uusi tuttavuus, joten mielenkiinnolla tartuin tähän teokseen. 

Emma Rannan Tähdenlentoja talviyössä  on ihan mielenkiintoinen kertomus ihmissuhteista ja siitä, kuinka työ täyttää arjen. Samalla se on teos, jossa olisi voinut olla paljon potentiaalia, mutta kirja oli tiivistetty liian suppeaksi ja useampi mutka oiottu vähän liian suoraksi. Tapahtumia kirjassa oli paljon ja niistä pääsin nopeasti kiinni, mutta harmikseni kaikki tapahtui jotenkin todella kovalla kiireellä ja se latisti lukutunnelmaa.

Juonen rakenne oli ihan mielenkiintoinen ja hyvä, mutta harmillisesti juoni sumputettiin kasaan. Tästä syystä koin, ettei juoni päässyt oikeuksiinsa ja samalla henkilöhahmot jäi jotenkin vajaiksi. Kirjan päähenkilöistä olisi saanut luotua, vaikka minkälaisen teoksen, sillä hahmoissa oli sellaista syvyyttä, joka ei tällä kertaa päässyt kunnolla esille. 

Kirjan takakansi:

"Kaikkien aikojen uusi vuosi vai täysi fiasko?

Johannan uuden vuoden suunnitelmat menevät uusiksi, kun hänen pitopalveluyrityksensä pyydetään viime tipassa illalliskeikalle Wallaskosken kartanoon. Vanha kartano on jäänyt retuperälle, ja Wallaskosken suvun jäsenet ovat kotipaikastaan montaa mieltä. Osa näkee talon homeisena rahareikänä kun taas toiset eläytyvät koko sydämestään hienostelevaan kartanoelämään.

Johannalle kartanokeikka on vain työtä, kunnes hän huomaa Ilmarin. Mies jää lähtemättömästi hänen mieleensä, vaikka asiakkaisiin ei sovi retkahtaa – ei varsinkaan varattuna naisena! Katastrofi on valmis, kun talon rouva saa vielä päähänsä, että Johanna on varastanut arvokkaan perintösormuksen. Uudesta vuodesta on hyvää vauhtia tulossa unohtumaton kokemus – hyvässä tai pahassa!"

Luettu haasteeseen:

Helmet lukuhaaste 2025: 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä.

12 x Joulun taikaa

 Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️

 Luettuja sivuja: 151

 Luetun kirjan muoto: e-kirja 

 Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024

Erica David, Disney: Anna ja Elsa - Arendelin pillipiipari

Välillä tulee tarttuttua lapsille suunnattuihin kirjoihin kevyempänä luettavana samalla tavalla kuin nautin piirrettyjenkin katsomisesta. Erityisesti raskaampien kirjojen jälkeen nämä lyhyet ja kevyet kirjat tuovat mielestäni hyvin tasapainoa lukemiseen.

Arendelin pillipiiparin piti olla vuoden vika ja saattaa täyteen 150 luettua kirjaa, mutta olikin vuoden eka ja vielä lasten kirja. Näin välillä käy, kun on pakko luovuttaa kirjan kanssa kesken. Tai en nytkään kesken luovuttanut, mutta oli muutakin tekemistä kuin uudenvuoden aattona istua kirjan kanssa kotona. 

Arendelin pillipiipari oli ihan hauska ja lapsille se on varmasti hauskempi kuin aikuisille. Kirjassa on kuvat, jotka tukevat tarinan kulkua ja siten ne tukevat varmasti lapsen mahdollisuutta uppoutua kertomukseen iha  eri tavalla kuin mitä kuvittamattomaan satuun. Muutamia Frozen -aiheisia kirjoja olen lukenut vuosien varrella ja hahmoina Anna ja Elsa sekä tietysti muu Arendelin väki ovat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia. Arendelin pillipiipari on kirja, jossa on 

Arendelin pillipiipariin oltiin mielestäni saatu mukaan myos tärkeitä teemoja ja siten kirjaan tulee myös opettavainen ulottuvuus. Mieltä lämmitti erityisesti kohta, jossa Anna halusi kierrättää jätekasan. Se, että tuollainen aihe nousee luontevasti myös kirjallisuudessa on tärkeää. Sadun hahmot voivat omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä ja kannustaa lapsia toimimaan.

 Kirjan takakansi:

 "Anna ja Elsa ratkovat pörröistä mysteeriä!

 Helppolukuinen romaani on täynnä hyviä tekoja ja Frozenin satumaista taikaa.

Lumen ja jään valtakunnassa tapahtuu kummia. Ruokaa ja tavaroita katoaa, ja prinsessa Anna ottaa asiakseen selvittää salaperäisen mysteerin. Pitävätkö huhut paikkaansa, ja onko Arendeliin eksynyt jääkarhuperhe? Olaf on pakahtua innosta ja ihastuksesta, mutta Annan ja Elsan on selvitettävä, mistä vierailijat ovat tulleet ja kuinka ne voi johdattaa turvallisesti takaisin kotiin."

Luettu haasteeseen: 

Helmet lukuhaaste 2025: 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 127

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Tammi 2022

Kääntäjä: Jenni Rapelo