Tommi Kinnunen: Kaarna

    

                                   

 

"Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu 

romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, 

kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä."

Instagramin Kirjat luonnossa tilin takana oleva Anniina ehdotti Tommi Kinnusen Kaarnaa luettavaksi 12 luettavaa -haasteeseen. Kyseessä oli itselleni tuntematon teos, joten sopi hyvin tämän vuoden lukulistalle.

Kaarna on hiukan hämmentävä teos alkuun. Juoni jakautuu perheen henkilöiden välille ja hetki kesti ennen kuin sain kiinni kirjan rakenteesta. Teoksen yhtenä päähenkilönä on Laina, jonka kautta Tommi Kinnunen kuljettaa lukijan partisaanien hyökkäykseen kesään 1944.

Kinnunen onnistui mielestäni hyvin tuomaan esiin naisen aseman ja roolin sodassa. Siitä puhutaan valitettavan vähän. Lotat kyllä tunnetaan, mutta tavallisten naisten rooli, osuus ja kokemukset ovat vaijettuja ja näkymättömiä. Kuinka paljon soraa kokeneet naiset ovat kohdanneet väkivaltaa, vääryyttä ja häpeää ilman mahdollisuutta puhua siitä? Kuinka monia siviiliuhreja on partisaanien hyökkäyksissa syntynyt tai Kuinka moni vain katosi?

Kaarna on puhutteleva kirja, joka herättää omaan mieleen paljon kysymyksiä. Ei siis mikään ihme, että Tommi Kinnunen on kyseisellä teoksella voittanut Finlandiapalkinnon vuonna 2024.

Kirjan tiedot:

"Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut. He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan. 

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Maija pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Maijalla on etelässä vilkkaat elämänsä. Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. 

Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös. Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?"

Haasteisiin:

12 luettavaa 2025

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 204

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Wsoy 2024

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki oli itselleni uusi tuttavuus ja Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teokseen tartuin kannen perusteella takakantta lukematta. Kirja sopi hyvin Kannen perusteella -lukuhaasteeni kohtaan kaulahuivi.

Olen yrittänyt tarttua tänä vuonna kotimaiseen kirjallisuuteen. Kivijoki kuvaa kirjassa kauniista Suomea ja sen luontoa pikku kuntineen. Mutta huomaan, ettei itselleni tämä ihan riitä syyksi tarttua kirjaan. Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teos kertoo Sofiasta, joka päätyy pieneen kuntaan tekemään perintömökin siivousta ja pääsee kokemaan maalaiskunnan rauhan ja hiljaisuuden kaupunki elämän sykkeen sijaan.

Kirjan juoni on aika perus. Itselleni haastavinta teoksessa olivat pitkät selostukset ja sen vuoksi koin välillä suuria haasteita kirjaa lukiessani. Kun kuvataan pitkästi päähenkilön arkea, huomasin turhautuvani ja toivovani vähän ripeämpää otetta kerrontaan. Loppupuolella teosta koin vasta pääseväni kirjan rytmiin mukaan.

Ei Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella huono teos ollut. Kirjaan mahtui erilaisia juonen käänteitä ja ihmissuhde kuvioita väärinkäsityksineen ja kirja loppuratkaisukaan ei mielestäni ollut ennalta-arvattava.

Kirjan takakansi:

"Tunnelmallisen maalaisromanttisen sarjan aloitusosassa lumikinosten keskeltä löytyy muutakin kuin kodikas mökki. 

Kolmekymppinen Sofia ja hänen veljensä perivät Siiri-tädin mökin Lemmenlahden laitamilta Keski-Suomesta. Ennen kuin tupa laitetaan myyntiin, Sofia käy järjestelemässä tädin tavaroita. Yllättäen lumeen kääriytynyt Lemmenlahti lumoaa helsinkiläisnaisen, ja hänestä tuntuu vaikealta luopua lapsuutensa rakkaasta kesänviettopaikasta. 

Johtuuko luopumisen vaikeus kiehtovasta salaisuudesta tädin menneisyydessä? Vai olisiko osansa pihatietä avuliaasti auraavalla naapurin Arilla tai kenties kyläkahvilaa pitävällä kirjailija-Eliaksella?"

Haasteisiin:

Helmet lukuhaaste 2025: 47. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt.

Kannen perusteella, talvi: kaulahuivi

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 236

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto 2023

Kaisa Ikola: Ylämaan kapinalliset

Kaisa Ikolan nuoruusvuosien kirjoitustavassa on jotain sykähdyttävää. Se miten hahmot, erityisesti nuoret hahmot, heräävät henkiin ja heistä näkyy nuoruus, ei aikuisen näkemys nuoruudesta ja nuoren tavasta olla, elää ja nähdä maailmaa. Tämä tyyli näkyy hyvin läpi koko Ylämaan-sarjassa, joka on Ikolan ensimmäinen romaanisarja. 

Ylämaan kapinalliset jatkaa siis sarjaa, joka keskittyy Skotlantiin ja sen viimeisiin vapauden vuosikymmeniin. Cullodenin taistelu. Punatakkien yritykset näännyttää skotit. Jakobiittikapinat. Sodan luonne, se miten se tuhoaa ihmisen. Se, miten voi uskoa johonkin niin paljon, että sen puolesta on valmis antamaan henkensä. Tänä päivänä tosin sotaakin käydään ihan eri tavalla kuin 1700 -luvulla. Ylämaan kapinalliset on kiehtova kirja. Se päättää yhden suvun ja neljän sukupolven tarinan. Samalla se raottaa meille jotain historiasta ja sen julmuudesta.

Ylämaan kapinalliset olen sarjan muiden kirjojen tavoin lukenut viimeksi nuorena. Muistan tuon sarjan herätelleen itsessäni silloin jotain, jos ei mitään muuta niin rakkauden Skotlantiin ja sen nummiin. Muistan kuinka, ihailin sarjan tyttöjen/naisten asennetta ja rohkeutta. Sitä, kuinka he uskalsivat ottaa vastuuta ja lähteä rakentamaan muutosta. En muista mitä ajattelin silloin jakobiittikapinasta tai skottien ja punatakkien vastakkainasettelusta. Jos vertaan tätä siihen, mitä muistan nuoruuden lukukokemuksesta, voin sanoa sen olleen ihan toisenlainen. Onhan tässä välissä vajaa 30 vuotta. Tämän sarjan lukukokemuksessa heijastuu tällä hetkellä maailman tilanne, Ukrainan sota ja monet muut asiat. Lisäksi kuluneet vuodet tuovat oman heijastepintansa luettuun.   

Niin ja vieläkään en ole päässyt käymään Skotlannissa, mutta ehkä vielä joskus. 

Kirjan takakansi:

"1700-luvun alussa eletään Skotlannin kohtalonvuosia, ja koko Ylämaan elämäntapa on uhattuna. Megin tytär Kitty on tunnettu niin kauneudestaan kuin turhamaisesta ja voimakastahtoisesta luonteestaan. Skotlannissa jakobiittikapinat uhkaavat kaataa Englannin valtaistuimen, ja myös Kitty on valmis taistoon. Historiallisten yhteenottojen keskellä nuori Kitty kapinoi perheen ja klaanin odotuksia vastaan sekä yrittää löytää paikkansa rakkauden myllerryksissä.

”Ylämaan kapinalliset” on kolmiosaisen Ylämaa-sarjan viimeinen teos, joka vie lukijan skottisankareiden seikkailuihin keskelle lumoavan kauniita nummia ja tarunhohtoisia linnoja."

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 310

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024

Kaisa Ikola: Margaret, Ylämaan tyttö

"Margaret, Ylämaan tyttö" on Kaisa Ikolan Ylämaan -sarjan toinen osa. Ylämaa -sarja on nuoruusvuosieni lempisarjoja, jotka muistan lukeneeni aika monta kertaa. Sarja herätti myös kiinnostukseni historiallisiin kirjoihin, etenkin niihin, jotka liittyivät Skotlantiin ja sen Ylämaan nummineen.

Tästä teoksesta ei ole samanlaisia mielikuvia omasta nuoruudesta kuin mitä on sarjan ensimmäisestä osasta. Se ei kuitenkaan lukukokemusta haitannut. Kun ei ollut muistijälkeä aikaisemmasta, pääsin ihan eri tavalla uppoutumaan kirjaan. 

Margaret, Ylämaan tyttö oli huomattavasti koukuttavampi kuin sarjan ensimmäinen osa. Tästä kiitos mielettömällä päähenkilölle, jonka kanssa pääsin uppoutumaan nuoruuden maailmaan ja tunteisiin. Kirjan päähenkilö Meg oli valloittava tapaus. Miten susisilmäinen lapsi ja kasvava nuori nainen voikaan olla niin täydellä sielulla elävä. Megin kasvu tempaisi mukaansa ja se oli hyvin kuvattu.

Kirjan yksi parhaista puolista oli ehdottomasti se, kuinka autenttista nuoruus kirjassa oli. Tästä huomaa hyvin, että Ikola on itse ollut nuori kirjaa kirjoittaessaan ja hän kertoikin, olleensa 18-19 vuotias kirjoitushetkellä. Tämä heijastuu mielestäni hyvin kirjan päähenkilön Megin kuvauksessa, sillä aito nuoruus ja nuoren kasvukokemukset todella näkyvät. Samakaltaista nuoruuden kuvausta ei mielestäni aikuinen pysty tekemään, sillä parhaiten nuoruutta pystyy kuvaamaan nuori.

Vaikka teos oli nopea tempoinen, se imaisi tehokkaasti mukaansa. Oma mielikuvitus heräsi lukiessa hyvin eloon ja pystyin kuvittelemaan teoksen tapahtumat mielessäni selkeästi. Välillä tuli jopa tunne, että olen mukana seuraamassa tapahtumia.

Kirjan takakansi:

"Skottikuningas Stuart on saanut kruununsa takaisin ja sissiryhmä Ylämaan sudet lopettaa toimintansa. Joukon johtaja Mary Fraser on mennyt naimisiin, ja perhe-elämää vilkastuttavat viisi vauhdikasta lasta. Nuorin tytär, omapäinen Meg, taistelee rohkeasti kylällä ryösteleviä rosvojoukkoja vastaan ja kamppailee myös rakkaudessa. Löytääkö sisukas ylämaalaistyttö viimein sydämensä valitun?"

Haasteet, joihin kirja on luettu:

Helmet lukuhaaste 2025: 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä.

Lukumatka menneisyyteen 2025: 20. Kirjassa on linna.

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 284

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024