Erin Litteken: Ukrainan kadonneet tyttäret

Olen lukenut Litteken Kiovan muistojen kirjurin aikaisemmin ja se oli karua ja koskettava. Tämä hänen uusin kirjansa, Ukrainan kadonneet tyttäret, on julmuudessaan ja karuudessaan ihan toista luokkaa, mutta samalla äärimmäisen herkkä, koskettava, inhimillinen ja koukuttava.

 

Teoksen juoni on rakennettu kolmen henkilötarinan ympärille ja jokaista näistä henkilöistä kuljettaa lukijan matkalle, jolle yksikään ei haluaisi lähteä. Kolmen naisen kautta kerrottu tarina, joka nostaa esille Stalin vallan hirmutyöt muistoista sekä etsintämatkasta pakolaisena ja nuorten kokemuksen menetyksistä, saksalaisten työleiristä, joukkotuhosta ja selviytymisestä.

 

Vaikka teoksen aihepiirit on julkaistu ja karu, on Litteken mielestäni onnistunut jälleen. Teos kertoo ja sanoittaa historiaa, joka on avaa silmät myös nykyisyyteen. Ukrainan kadonneet tyttäret eivät kuitenkaan mässäile sodalla ja sen kauhuilla vaan jotenkin toivo huokuu pohjalla kokoajan, vaikka välillä se ei ole näkyvissä lainkaan.

 

Jos mietimme Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja sieltä lukeniamme uutisia, voidaan tämän kirjan kautta toistuvana historiana. Lasten pakkosiirrot, raiskaukset, kidutukset yms. Tämän kaiken Ukraina on jo kokenut aikaisemmin ja selvinnyt. Jokainen sota on sota ihmisyyttä vastaan.

Kirja takakansi:

"He päättivät selviytyä.

Erin Littekenin Ukrainan kadonneet tyttäret on teemoiltaan riipaisevan ajankohtainen kertomus toista maailmansotaa pakenevista ukrainalaisperheistä.

 

Itäinen Ukraina kesällä 1941. Puna-armeijan vetäydyttyä saksalaissotilaat marssivat maalaiskyliin ja kaupunkeihin. Uusi miehittäjä tuo mukanaan uusia kauhuja, joiden edessä perheiden on tehtävä ratkaisuja.

 

Teini-ikäisen Liljan ystävät liittyvät yksi toisensa jälkeen vastarintaliikkeeseen. Hän itse epäröi, kunnes häneltä viedään viimeinenkin valinnan mahdollisuus. Hänet määrätään pakkotyöhön Saksaan. Matkalla hän kohtaa kodeistaan myös lähtemään pakotetut nuoret, Haljan ja Slavkon, ja kolmikko solmii lujan ystävyyden. Yhdessä on helpompi kohdata vaativat olosuhteet, jäytävä epävarmuus ja koti-ikävä. Kirkkaimpana niin nuorten kuin heidän vanhempiensakin mielessä on jälleennäkemisen toivo.

 

Erin Littekenin riipaiseva historiallinen romaani paljastaa inhimillisen todellisuuden sodan armottomuuden edessä. Se jatkaa Kiovan muistojen kirjuri -romaanista tuttujen perheiden tarinaa."

Haasteisiin:

Helmet lukuhaaste 2025: 33. Kirjassa ratsastetaan. (Sopii myös kohtiin: 3, 6, 9, 41, 49)

Lukumatka menneisyyteen: 22. Vuonna 2025 julkaistu historiallinen romaani

Kannen perusteella: Yksityiskohta.

 

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 400

Luetun kirjan muoto: E-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Bazar 2025

Suomentanut: Mika Tiirinen

Tommi Kinnunen: Kaarna

    

                                   

 

"Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu 

romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, 

kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä."

Instagramin Kirjat luonnossa tilin takana oleva Anniina ehdotti Tommi Kinnusen Kaarnaa luettavaksi 12 luettavaa -haasteeseen. Kyseessä oli itselleni tuntematon teos, joten sopi hyvin tämän vuoden lukulistalle.

Kaarna on hiukan hämmentävä teos alkuun. Juoni jakautuu perheen henkilöiden välille ja hetki kesti ennen kuin sain kiinni kirjan rakenteesta. Teoksen yhtenä päähenkilönä on Laina, jonka kautta Tommi Kinnunen kuljettaa lukijan partisaanien hyökkäykseen kesään 1944.

Kinnunen onnistui mielestäni hyvin tuomaan esiin naisen aseman ja roolin sodassa. Siitä puhutaan valitettavan vähän. Lotat kyllä tunnetaan, mutta tavallisten naisten rooli, osuus ja kokemukset ovat vaijettuja ja näkymättömiä. Kuinka paljon soraa kokeneet naiset ovat kohdanneet väkivaltaa, vääryyttä ja häpeää ilman mahdollisuutta puhua siitä? Kuinka monia siviiliuhreja on partisaanien hyökkäyksissa syntynyt tai Kuinka moni vain katosi?

Kaarna on puhutteleva kirja, joka herättää omaan mieleen paljon kysymyksiä. Ei siis mikään ihme, että Tommi Kinnunen on kyseisellä teoksella voittanut Finlandiapalkinnon vuonna 2024.

Kirjan tiedot:

"Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut. He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan. 

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Maija pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Maijalla on etelässä vilkkaat elämänsä. Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. 

Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös. Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?"

Haasteisiin:

12 luettavaa 2025

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 204

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Wsoy 2024

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki oli itselleni uusi tuttavuus ja Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teokseen tartuin kannen perusteella takakantta lukematta. Kirja sopi hyvin Kannen perusteella -lukuhaasteeni kohtaan kaulahuivi.

Olen yrittänyt tarttua tänä vuonna kotimaiseen kirjallisuuteen. Kivijoki kuvaa kirjassa kauniista Suomea ja sen luontoa pikku kuntineen. Mutta huomaan, ettei itselleni tämä ihan riitä syyksi tarttua kirjaan. Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teos kertoo Sofiasta, joka päätyy pieneen kuntaan tekemään perintömökin siivousta ja pääsee kokemaan maalaiskunnan rauhan ja hiljaisuuden kaupunki elämän sykkeen sijaan.

Kirjan juoni on aika perus. Itselleni haastavinta teoksessa olivat pitkät selostukset ja sen vuoksi koin välillä suuria haasteita kirjaa lukiessani. Kun kuvataan pitkästi päähenkilön arkea, huomasin turhautuvani ja toivovani vähän ripeämpää otetta kerrontaan. Loppupuolella teosta koin vasta pääseväni kirjan rytmiin mukaan.

Ei Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella huono teos ollut. Kirjaan mahtui erilaisia juonen käänteitä ja ihmissuhde kuvioita väärinkäsityksineen ja kirja loppuratkaisukaan ei mielestäni ollut ennalta-arvattava.

Kirjan takakansi:

"Tunnelmallisen maalaisromanttisen sarjan aloitusosassa lumikinosten keskeltä löytyy muutakin kuin kodikas mökki. 

Kolmekymppinen Sofia ja hänen veljensä perivät Siiri-tädin mökin Lemmenlahden laitamilta Keski-Suomesta. Ennen kuin tupa laitetaan myyntiin, Sofia käy järjestelemässä tädin tavaroita. Yllättäen lumeen kääriytynyt Lemmenlahti lumoaa helsinkiläisnaisen, ja hänestä tuntuu vaikealta luopua lapsuutensa rakkaasta kesänviettopaikasta. 

Johtuuko luopumisen vaikeus kiehtovasta salaisuudesta tädin menneisyydessä? Vai olisiko osansa pihatietä avuliaasti auraavalla naapurin Arilla tai kenties kyläkahvilaa pitävällä kirjailija-Eliaksella?"

Haasteisiin:

Helmet lukuhaaste 2025: 47. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt.

Kannen perusteella, talvi: kaulahuivi

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 236

Luetun kirjan muoto: e-kirja 

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Karisto 2023