Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri

 

Muistan hyvin, kuinka kirkkojen kellot soivat Aleppon uhreille 2016. Tuolloin kellot soivat noin kahden viikon ajan päivittäin kellot 17. Kellojen soiton viimeinen päivä oli 24.10., jolloin vietettiin YK:n päivää. Kellojen soittoon osallistui yli 100 kirkkojen Suomessa.

Christy Lefterin Aleppon mehiläistarhuri vie mielen noihin hetkiin. Vaikka teos on fiktiivinen, sillä on tosi elämän kaikupohja, sillä Lefteri toimi 2016-2017 Ateenassa pakolaiskeskuksessa vapaaehtoisena, jossa hän kuuli pakolaisten tarinoita ja niiden pohjalta syntyi Aleppon mehiläistarhuri.

Rakennetut siirtymät ajankohtien välille. Ensimmäinen siirtymä Pronssia -sana. Miten yksi sana voi yhdistää kaksi täysin erilaista kohtaa. Ensimmäinen siirtymä sai minut hieman uralleni, ennen kuin ymmärsin sanan voiman ja sen, miten yksi pieni sana voi herättää niin paljon. Kirjassa sana johdattaa muistoihin, päähenkilön tekemään matkaan ja takaumiin.

Jotta voisimme ymmärtää, tulee meidän kuulla. Aleppon mehiläistarhuri on koskettava teos, joka avaa todellisuutta, josta olemme lukeneet uutisista. Tämä teos luo nuo uutiset inhimillisiksi ja lähemmäksi, jotta ymmärtäisimme, kykenisimme hahmottamaan kaiken sen, mitä pakolaiset joutuvat kokemaan.

Kirjan takakansi:

"Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.

Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.

Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta."

Luettu haasteen:

Helmet lukuhaaste 2025: 9. Kirjassa on konflikti 

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 382

Luetun kirjan muoto: sidottu, kovakantinen

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Kustantamo S&S 2021

Kääntäjä: Leena Ojalatva 

Kaisa Ikola: Ylämaan kapinalliset

Kaisa Ikolan nuoruusvuosien kirjoitustavassa on jotain sykähdyttävää. Se miten hahmot, erityisesti nuoret hahmot, heräävät henkiin ja heistä näkyy nuoruus, ei aikuisen näkemys nuoruudesta ja nuoren tavasta olla, elää ja nähdä maailmaa. Tämä tyyli näkyy hyvin läpi koko Ylämaan-sarjassa, joka on Ikolan ensimmäinen romaanisarja. 

Ylämaan kapinalliset jatkaa siis sarjaa, joka keskittyy Skotlantiin ja sen viimeisiin vapauden vuosikymmeniin. Cullodenin taistelu. Punatakkien yritykset näännyttää skotit. Jakobiittikapinat. Sodan luonne, se miten se tuhoaa ihmisen. Se, miten voi uskoa johonkin niin paljon, että sen puolesta on valmis antamaan henkensä. Tänä päivänä tosin sotaakin käydään ihan eri tavalla kuin 1700 -luvulla. Ylämaan kapinalliset on kiehtova kirja. Se päättää yhden suvun ja neljän sukupolven tarinan. Samalla se raottaa meille jotain historiasta ja sen julmuudesta.

Ylämaan kapinalliset olen sarjan muiden kirjojen tavoin lukenut viimeksi nuorena. Muistan tuon sarjan herätelleen itsessäni silloin jotain, jos ei mitään muuta niin rakkauden Skotlantiin ja sen nummiin. Muistan kuinka, ihailin sarjan tyttöjen/naisten asennetta ja rohkeutta. Sitä, kuinka he uskalsivat ottaa vastuuta ja lähteä rakentamaan muutosta. En muista mitä ajattelin silloin jakobiittikapinasta tai skottien ja punatakkien vastakkainasettelusta. Jos vertaan tätä siihen, mitä muistan nuoruuden lukukokemuksesta, voin sanoa sen olleen ihan toisenlainen. Onhan tässä välissä vajaa 30 vuotta. Tämän sarjan lukukokemuksessa heijastuu tällä hetkellä maailman tilanne, Ukrainan sota ja monet muut asiat. Lisäksi kuluneet vuodet tuovat oman heijastepintansa luettuun.   

Niin ja vieläkään en ole päässyt käymään Skotlannissa, mutta ehkä vielä joskus. 

Kirjan takakansi:

"1700-luvun alussa eletään Skotlannin kohtalonvuosia, ja koko Ylämaan elämäntapa on uhattuna. Megin tytär Kitty on tunnettu niin kauneudestaan kuin turhamaisesta ja voimakastahtoisesta luonteestaan. Skotlannissa jakobiittikapinat uhkaavat kaataa Englannin valtaistuimen, ja myös Kitty on valmis taistoon. Historiallisten yhteenottojen keskellä nuori Kitty kapinoi perheen ja klaanin odotuksia vastaan sekä yrittää löytää paikkansa rakkauden myllerryksissä.

”Ylämaan kapinalliset” on kolmiosaisen Ylämaa-sarjan viimeinen teos, joka vie lukijan skottisankareiden seikkailuihin keskelle lumoavan kauniita nummia ja tarunhohtoisia linnoja."

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 310

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024

Kaisa Ikola: Margaret, Ylämaan tyttö

"Margaret, Ylämaan tyttö" on Kaisa Ikolan Ylämaan -sarjan toinen osa. Ylämaa -sarja on nuoruusvuosieni lempisarjoja, jotka muistan lukeneeni aika monta kertaa. Sarja herätti myös kiinnostukseni historiallisiin kirjoihin, etenkin niihin, jotka liittyivät Skotlantiin ja sen Ylämaan nummineen.

Tästä teoksesta ei ole samanlaisia mielikuvia omasta nuoruudesta kuin mitä on sarjan ensimmäisestä osasta. Se ei kuitenkaan lukukokemusta haitannut. Kun ei ollut muistijälkeä aikaisemmasta, pääsin ihan eri tavalla uppoutumaan kirjaan. 

Margaret, Ylämaan tyttö oli huomattavasti koukuttavampi kuin sarjan ensimmäinen osa. Tästä kiitos mielettömällä päähenkilölle, jonka kanssa pääsin uppoutumaan nuoruuden maailmaan ja tunteisiin. Kirjan päähenkilö Meg oli valloittava tapaus. Miten susisilmäinen lapsi ja kasvava nuori nainen voikaan olla niin täydellä sielulla elävä. Megin kasvu tempaisi mukaansa ja se oli hyvin kuvattu.

Kirjan yksi parhaista puolista oli ehdottomasti se, kuinka autenttista nuoruus kirjassa oli. Tästä huomaa hyvin, että Ikola on itse ollut nuori kirjaa kirjoittaessaan ja hän kertoikin, olleensa 18-19 vuotias kirjoitushetkellä. Tämä heijastuu mielestäni hyvin kirjan päähenkilön Megin kuvauksessa, sillä aito nuoruus ja nuoren kasvukokemukset todella näkyvät. Samakaltaista nuoruuden kuvausta ei mielestäni aikuinen pysty tekemään, sillä parhaiten nuoruutta pystyy kuvaamaan nuori.

Vaikka teos oli nopea tempoinen, se imaisi tehokkaasti mukaansa. Oma mielikuvitus heräsi lukiessa hyvin eloon ja pystyin kuvittelemaan teoksen tapahtumat mielessäni selkeästi. Välillä tuli jopa tunne, että olen mukana seuraamassa tapahtumia.

Kirjan takakansi:

"Skottikuningas Stuart on saanut kruununsa takaisin ja sissiryhmä Ylämaan sudet lopettaa toimintansa. Joukon johtaja Mary Fraser on mennyt naimisiin, ja perhe-elämää vilkastuttavat viisi vauhdikasta lasta. Nuorin tytär, omapäinen Meg, taistelee rohkeasti kylällä ryösteleviä rosvojoukkoja vastaan ja kamppailee myös rakkaudessa. Löytääkö sisukas ylämaalaistyttö viimein sydämensä valitun?"

Haasteet, joihin kirja on luettu:

Helmet lukuhaaste 2025: 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä.

Lukumatka menneisyyteen 2025: 20. Kirjassa on linna.

Lukukokemuksesta tähtiä: ⭐️⭐️⭐️

Luettuja sivuja: 284

Luetun kirjan muoto: e-kirja

Kustantaja ja julkaisuvuosi: Saga Egmont 2024